Alan ymmärtää pian meistä aika jättää..

Otsikko toki saattoi olla jo aikaisemminkin, mutta nyt se joten sopii tähän ajankohtaan.
Tänään oli sitten viimeinen ratsastus tunti kakkosen tammoilla. Saatiin kuitenkin Pike pitämään tuntia :) 
Nomi oli hoitaessa parempi, toisaalta sidoin sen tällä kertaa kiinni. Vauhtia ei löytynyt enää niin paljoa kuin eilen, mutta se ei tarkoittanut sitä ettei oltaisi säästytty ongelmilta. Ensinnäikin sisäpohkeen läpi saaminen, edes hetkellisesti oli tyln ja tuskan takana. Voitte siis vain kuvitella miten suora Nomi oli tai millaisia ympyröitä yritin ratsastaa.. Vahva se on kuin mikä, ja Pike ajattelin kokeilla jotain toista kuolainta. Sääli sinänsä etten itse pääse kokeilemaan. Tehtävänä oli tehdä laukan nosto ja laukata x-määrä ympyröitä ja takaisin raviin ja kiinnittää huomiota huolellisiin siirtymisiin. Vas. kierrokseen Nomi teki todella hienoja nostoja, vaikka ympyrällä meinasin laukka kadota. Oik. kierros onkin sitten asia erikseen.. Nostot onnistuin niin ja näin.. Ja ympyrän avoimelta Nomi liirasi valehtelematta joka kerta ulos ja kohti kavereita. Ja kun poniin piti kirjaimellisesti potkia lisää vauhtia meni neiti ja suuttui ja sain tänään siis leikkiä rodeo ratsastajaa ihan todella. Ympyrän 'suljettu' sivu meni ihan mukavasti ja vauhti oli jotenkuten säädeltävissä, mutta kun tultiin avoimelle sivulle häviää ratsu vasemmalle. Ja nyt joku tiestä varmaan ajattelee, että miksi en ratsastanut ulkopohkeella. Hevosella jolla ei oikeasti ole mitään intressejä edes yrittää toimia ratsuna ja joka ei kuukausi takaperin liikkunut eteenpäin ollenkaan ja joka menee minne haluu, ei tällaisena pienenä ratsastajan ole paljoakaan sanomista. Hiki siinä tuli mutta kyydissä pysyttiin. Juoksutuspiiskalle olli kyllä käyttöä; ainoa keino jolla Nomin sain jatkamaan matkaa. Vauhti loppui siis aina kun takapää oli kohti taivasta. Ja valehtematta on sanottava, että kerran Nomi oli menossa täyttä päätä suoraan kohti Pikeä.. Onneksi takapää ei lentänyt kovinkaan korkealle eikä kovinkaan vauhdikkaasti, vaikka sarjapukkeja tulikin. Muuten olisin saanut maistella maneesin pohjaa. Toisaalta olisipa sekin ollut ensimmäinen kerta opisto ajan historiassa. 
Iltapäivän viimeinen tunti oli psykaa ja tallissa oltiin toki aamulla ja päivällä. Huomenna ratsastetaan näillä näkymin kolmosen hevosilla ja perjantaista ei olekkaan vielä tietoa. Itse olisin halunnut vielä päästä hyppäämään ja ratsastamaan Ellakalalla.
Alan ymmärtää rakkaus meidät jättää..