Sinä ja minä..

En voi todeta muuta kuin, että mä niin rakastan tuota hevosta. Santeria.
Päästiin tänään hyppäämään ihan kunnolla kotona ja jätkällä oli alkuun vähän virtaa. Muutamia peruutuksia ja siirtymisiä niin hallinta parani. Oli alusta asti ihan super hyvä ja ratsastin itsekkin 'pitkästä aikaaä oikeasti ja löysin oikean fiiliksen. Verkka esteille tultiin aika lailla isoa laukkaa ja hypyn koko pääsi yllättämään pari kertaa, kolmannella olin jo mukana. Sarja meni hyvin, vaikka asettelin kaarteissa. 

Kikertävänkukertavaa :DD

 Hypättiin sitten rataa. Johonkin oli mun driveni kadonnut, parani kuitenkin loppua kohden ja sain rytmistä jälleen kiinni. Hypättiin hetken päästä rataa isompana. Sain heti alusta alkaen hyvän otteen rytmistä ja kaikki paikat sopivat täydellisesti. Toisella kerralla sarjan a-osa putosi ja jouduin tekemään pari ylimääräistä hyppyä vesi matolle. Osittain myös siksi, että jäi vähän pohkeen taakse ja tuli pari ei niin hyvää hyppyä. Loppu rata meni ihan nappiin. Pitkästä aikaa kaikki tuntui niin hyvältä, tollasta tunnetta oon kaivannutkin. Pitäisi pässtä useammin treenaamaan Santerin kanssa.
Hoitelin jätkän sitten pois ja pesin varusteet. Putsasin myös Vompatin taas huolella ja siivosinpa vielä yhden karsinankin.
Nyt relax.

Aika jäätävän tuntusta oli, ja siltä toi musta näyttääkin..