Elämäni hevoset. (kuvia)

Joo lupailin (lähinnä itselleni kai) tehdä postauksen hevosista joilla olen mennyt. Haluaisin tarkentaa.. En siis aijo tehdä kilometrin pituista listaa, jossa luettelen kaikki hevoset, joilla olen ratsastanut (en edes muistais kaikkia). Vaan muutamasta tärkeimmästä, jotka on auttanut mua kehittymään.

Ensimmäisenä: Shetlanninponi ruuna Vommeri 'Vomppa'. 

http://www.sukuposti.net/hevoset/vommeri/31206

Yhteinen taival Vompan kanssa alkoi vuonna 2005, kun Vompasta kesäkurssin jälkeen tuli ensimmäinen hoitoponini. Olin jo aiemmin ratsastanut Vompalla tunneilla, mutta en muista olinko hypännyt Vompalla jo ennen sitä.
Kuitenkin Vompasta tuli minulle hyvin rakas hoitoponi jota hoidin ahkerasti. Toisaalta Vomppa poni kun on keksi välillä keinoja kiusata pientä hoitajaansa (samaa poni tekee vieläkin pienille ratsastajille, mutta ei enään minulle).
Sittemmin Vompasta tuli ensimmäinen esteratsuni, jotka useat kerran onnistui tiputtamaan minut selästä. :)
Muistan kuinka ensimmäisellä estetunnillamme pysyin hypyssä kyydissä mutta, kun piti käntää ja jatkaa seuraavalle esteelle oli Vomppa menossa erisuuntaan kuin minä ja putosin. Silloin harmitti kauheasti. Nykyään se on pelkästään huvittavaa. Osallistuimme Vompan kanssa muutamiin tallikisoihin. Ensimmäisissä tallikisoissamme meidät kuitenkin hylättiin, koska Vomppa päätti kieltää pariin otteeseen ja enhän minä ollut hypännyt Vompalla kuin vasta parikertaa.. Onnistumisiakin meillä oli. Olin niistä silloin ja vieläkin hyvin ylpeä. Kerran osallistuimme ulkopuolisiin kisoihin. Luokka oli oikeasti n. 60 cm (en muista enää tarkkaan), mutta meille laskettiin ristikoiksi, sijoituttiin. Samoissa kisoissa osallistuttiin pukuratsastusluokkaan, jossa Vomppa puettiin yksisarviseksi ja minut keijuksi - Team Mistyq.
Kuitenkin väistämättä tuli eteen se päivä, jolloin olin kasvanut Vompalle liian suureksi ja yhteinen kilpauramme oli ohi. Viimeisissä tallikisoissamme kuitenkin sijoituttiin. Sen jälkeen jatkoin kuitenkin Vommerin hoitamista ja 'harrastimme' agilityä ja käymme edelleen maastossa kärryjen kanssa, joita Vomppa vanhasta iästään huolimatta vetää innolla. 
Vomppa osaa antaa 'tassua' ja saa yleensä palkinnoksi siitä leivän tai pari. Opetin Vompan myös peruuttamaan karsinassa, kun nostan käden ylös. Vomppa on edelleen poni jolla on suurisydän, aina näkäinen ja metkut mielessä. Kesäisin Vomppa pääsee tarhassa olessaan tarhakäytävälle 'siivoamaan' heiniä ja laitumella ollessaan tykkää kiusata ja isotella isommille pojille ja muiden suuttuessa juoksee karkuun. :)
Käyn enään satunnaisesti Vompan selässä, mutta se on joka kerta yhtä hauskaa ja siitä tulee joka kerta yhtä ihana tunne.

Joskus kauan kauan sitten :)

<3

                                                    <3

Vommeri

Kuvia tulee myöhemmin lisää.