Perjantaina ensin vähän treenailtiin molempien kanssa hyvässä säässä, vaikkakin huonolla näöllä. Ja tästä päästiinkin torstain tapahtumiin Hämeenlinnassa; hml:n sairaalan EA tuli siis nähtyä, kun heitin kalkkivelliä silmään.. Piti siis laittaa sitä seinään se kuitenkin meni silmään.. Kaatosateen ja ukkosen saattelemina siis EA:han ja siellä aulassa piti kärvistellä n.30min kalkkisilmäisenä.. Ei mitään kovin helppo homma, sillä silmää kutitti aika pirusti.. No 'pääsinkin' sitten lopulta silmähuuhteluun. Ensin sain sellaisia värjääviä silmätippoja, jotta lääkäri näki oliko silmässä kalkkia ja seuraavaksi puuduttavia tippoja huuhtelua varten. Kun otsaan siis teipattiin kanyyli, josta tuli silmään sitä nestettä n.15min. Välillä oli vähän hereillä pysymisessä vaikeuksia ja kerran teipit lähti irti -> eiköhän se sitten vasta ollutkin teipattu :) Sain sitten reseptillä antibiootti tippoja ja niitä sitten apteekista hakemaan. Illalla en meinannut oikein nähdä silmällä mitään ja aamulla olikin ihan rähmässä..
Perjantaina siis sinnittelin kutiavan silmän kanssa ja treenattiin Kaapelin ja Santerin kanssa. Kaapelin kanssa menin n.30min Kristan ohjauksessa. Verkkailin ravissa ja laukassa molemmat suunnat ja aloitettiin sitten hyppääminen. Ihan ekaksi tuli kielto, kun kaapeli ei uskaltanutkaan. Alkoi sitten kuitenkin sujumaan oikein mallikkaasti. Ja lopuksi radalla venyi jopa kahteen laukkaan sarjalla, kolmen sijasta.
Santerin kanssa meni vaihtelevasti, ei hyvin muttei huonostikkaan. Kaapeli sitten pesulle ja kiillotettavaksi.
Lauantaina siis Kaapo pääsi jälleen mielipuuhaansa: kisoihin. Oli tosi outoa, kun en itse mennyt ensimmäiseen luokkaan vaan vasta toiseen. Verkassa Kaapotin meinasi vähän innostua liikaa, hyppäsi kuitenkin oikein hienosti. Kuten aina. 80cm radalta tuli toiseen sijaan riittävä aika, kuitenkin se viimeinen puomi meni ja putosi.. Kun tuli este meille molemmille vähän äkkiä.. Roikuin itse kuitenkin kaulassa ainakin 20m. En siis tiennyt että puomi putosi joten ainoa ajatus oli; ÄLÄ PUTOA ENNEN MAALILINJAA!! Ai että otti päähän se pudotus!!
90 verkassa oli ihan super!! Itse olin henkisesti n. 1min paniikissa, että missä on Krista, no ei kun verkkaamaan ja huomaankin osaavani tehdä kaiken itse. Radalla oltiin niin yhtä Kaapon kanssa, ettei mitään rajaa. Osasin odottaa, vaikka olinkin itse lähdössä aina yhtä askelta ennen Kaapoa. 1, 2, 3 ai tulikin vielä 4. Kaapo kääntyi just eikä melkein niistä teistä, mitkä olin suunnitellut. Ja näin hyvin kuin meni niin tulos oli 0/0 ja maalilinjan ylityksen jälkeen kuulen ROA teamin hurraavan katsomossa. Sitä onnen tunnetta ja vedinhän siis pohja-ajan luokkaan. Kaapo pääsi juomaan ja luokan lähestyessä loppuaan palattiin areenalle odottamaan palkintojen jakoa. Muutama ärräpää sieltä sateli, kun johtopaikka meni.. Lopulta kuitekin Kaapon kanssa oltiin neljänsiä. Voi kuinka siitä hevosesta tunsi kuinka ylpeä se oli itsestään seistessään ruusuke suitsissa ja odottaessaan kunniakierrosta. Ja sinnehän toinen lähtikin kuin hävittäjä lentokone. Viivi, Kaapon entinen omistaja sanoikin, että jos hän olisi siellä ollut niin Kaapon takapää olisi ollut kohti taivasta. Palkinnoksi Nokian c2-01 puhelin.
Illalla vielä Santerin pesu.
Tämänpäiväisistä kisoista ei olekkaan paljoakaan kertomista.. 80 kiellettin ulos 90 lensin itse. Ja kaikenlisäksi Santeri sekosi ihan totaallisesti luokkien jälkeen. Tämän voi nyt kukin tulkita miten haluaa, itse sanoisin ettei ilman Kaapoa kannata lähteä kisoihin ja en vaan osaa ridata sitä Santeria vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti