Päivät vähenevät.

Keskiviikko.. Niin se aika kuluu siivillä, vaikka minulla ei juuri ole ollut mitään erikoista tekemistä.. Tavaroita pitäisi alkaa pakata, ettei tule kiire lauantai-iltana.. En vain jaksasisi enkä viitsisi. Kuitenkin sisälläni palaa pieni innostuksen ja odotuksen kipinä tulevasta, vaikka päällimmäisinä tunteina on kuitenkin jännitys, pelko ja ikävä.

Onneksi Kalle pääsee minun mukaani, sillä lähteminen olisi vieläkin vaikeampaa, jos Kalle jäisi tänne.. Ja nyt minulla on sentään jotain tuttua mukana, jotain mikä saa ajatukseni muualle.
Tää viimenen viikko on ainakin nyt aluksi ollut aika vaikee.. Kauheeta hössötystä siitä, että onko mulla nyt varmasti kaikkee tarpeellista.. Kaikkea taitaa olla,  paitsi nahkasia ratsastus saappaita mä en vielä saanut.. (johtuen siitä, että oon näin pieni..) Muutenkin kavereiden kanssa on ollut vähän vaikeeta, mutta ei niistä sen enempää.

Nyt pitää vaan elää täysillä nää viimeset päivät ja pitää hauskaa, ennenku LOMA LOPUU!!!! Tänä syksynä se on vaan vähän erijuttu, se loman loppuminen, ku viimekesänä.. Viimekesän jälkeen mentiin takas tuttuun ja "turvalliseen" Vanttiksee.. jonne voisi kyllä mennä vielä ainakin vuodeksi tutulla porukalla. :) I miss u ex 9A. Mutta elämä jatkuu.
Kirjottelen taas, kun ehdin ja tulee lisää kuulumisia.